Uhkapelaamisesta taidetta

Uhkapelaamisesta taidetta

Kuten on minkä tahansa harrastuksen kanssa, on uhkapelaaminenkin harrastus, joka voi viedä mukanaan. Valitun uhkapelin lajin läpikotainen tunteminen mahdollistaa luomisen kaltaisen onnistumisen tunteen, jossa häviäminen tuntuu mahdottomalta. Jotkut kutsuvat tätä taiteeksi, mutta ehkä oikeampi sana onkin tiede. Vaiko sittenkin taide? 

Sanotaan usein, että taidetta on mahdoton määritellä. Toisille kaikki on taidetta, ja toisille taide on liuta hyvin kapeasti viipaloitujen tuotantomenetelmien tuotteita, jotka saavat aikaan tietyn, etukäteen määritellyn tunne-elämyksen. Katsojan henkilökohtaisten tunteiden tulee noudattaa taiteilijan ennalta määräämää näkemystä, tai tunne on väärä. Taiteilijan taas tulee tuottaa taidetta tietyin menetelmin, jotta lopputulosta voi kutsua taiteeksi. 

Onneksi jälkimmäistä koulukuntaa edustavia ihmisiä ei tule vastaan kovin usein. Näiden kahta eri ääripäätä edustavien näkemysten väliin jää valtava enemmistö, joille taide on vuorovaikutuksen hetki taiteilijan ja katsojan välillä. Taiteilija tuottaa kehollaan tai apuvälineiden avulla tunteiden alkioita, jotka kehittyvät katsojassa koko tunteiden kirjoksi ilman vääriä vastauksia. 

Apuvälineiden käyttöä taiteessa sallitaan vaihtelevasti, ja taiteen luomiseen kelpaavien apuvälineiden luettelo vaihtelee yksilöstä ja ajasta toiseen. Valokuvauksen alkuaikoina valokuvaa ei pidetty taiteen mediana, vaan se toisti olemassa olevaa maailmaa ilman toivoa tunteiden herättämisestä. Todellinen kuvataide tapahtui edelleen maalaamalla. Vakavasti otettavat taiteilijat saattoivat ottaa valokuvia, mutta ainoastaan helpottamaan taiteen tuottamista maalaamalla. 

1800-luvun edetessä hyväksyttiin, että valokuvaamalla saattoi tuottaa taiteen vaatimia tunteitakin. Tilanne muuttui jälleen Kodakin kehitettyä ensimmäisen koko kansan kameran. Olivatko kenen tahansa ottamat kuvat nyt taidetta? Ei, eivät missään nimessä olleet! Nuo tavallisen kansan räpsimät kodak-kuvat olivat korkeintaan dokumentaarisia muistoja, eivät taidetta. Vaan nykyään katukuvaus on vakavasti otettava valokuvataiteen alalaji, ja kännykkäkameralla napsitut instagram-maisematkin lasketaan taiteeksi.

Voiko uhkapelaaminen olla taidetta?

Uhkapelaaminen

Taide elää ja muuttuu aikojen ja kulttuurien mukana. Voisiko uhkapelaaminenkin näin ollen olla vakavasti otettavaa taidetta? Ainakin siitä on ammennettu taiteeseen, ja uhkapelaaminen on jo kiinteä osa globaalia kulttuuriperimää niin idässä kuin lännessä. Moni pitää markkinataloutta itsessään uhkapelin muotona, johon erilaisiin talouskupliin tutustuneet eittämättä yhtyvät. Vai miltä kuulostaa Hollannin tulppaanikupla 1600-luvun alkupuolella? Vaikka vapaa markkinatalous ei ollut tuolloin vielä edes ajatuksen tasolla, ja Adam Smith syntyisi vasta sadan vuoden kuluttua, onnistuttiin tuolloin jo luomaan ensimmäinen hintakupla varsin kyseenalaisella tuotteella. Yksi tulppaanisipuli saattoi nimittäin maksaa suuren kivitalon verran. Uhkapelaamalla sipulifutuureilla saattoi lyhyessä ajassa tehdä omaisuuksia jos toteutti nopeaa kotiutusta – tai menettää kaiken kuplan vihdoin puhjetessa. Sama on toistunut, ja tulee toistumaan, osakemarkkinoilla erilaisten kuplien muodossa. On teknokuplaa, asuntokuplaa, rahoituskuplaa…

Uhkapelit kuuluvat siis kulttuureihimme vahvemmin kuin aavistammekaan. Taide paitsi on, se usein myös peilaa kulttuuria luodakseen taiteen määritelmän vaatiman tunne-elämyksen. Tällä tavoin ajateltuna uhkapelaaminen saattaa hyvinkin olla taidetta jo itsessään. Mikään yllä esitetty ei ainakaan sulje pois tätä mahdollisuutta.

Taiteessa – ja uhkapeleissä – voi kehittyä

Jotkut taiteen portinvartijat vaativat, että taiteessa pitää voida kehittyä. Torveen puhaltaminen ilman säveltä ei ole taidetta, mutta äänialoja muuttamalla ja puhallusta rytmittämällä saadaan jo musiikkia – eli taidetta. Samoin voit kehittyä myös uhkapelaamisessa. On toki suuri ero aitojen onnenpelien ja taitopelien välillä. Onnenpeleiksi lasketaan esimerkiksi jackpot-pelit ja ruletit. Taitopelejäkin kuitenkin löytyy! Esimerkkeinä vaikkapa pokeri, ventti ja vedonlyönti.

Art

Pokerissa kehittymisestä on kirjoitettu kirjoja, siitä on tehty elokuvia, mahdollisesti jopa musikaaleja. Sitä opetetaan, ja sitä opiskellaan itsenäisesti. Sanalla sanoen se on mahdollista. Verkko on täynnä opasvideoita pokerin salojen avaamiseksi ja erilaisten todennäköisyyksien laskeminen on osa ammattilaisten aamupalaa. Etenkin pokerissa taide on hyvin lähellä ja aidosti läsnä. Pokerissa taiteen välineinä ei ole pelkästään pelikortit, vaan myös pelaajan keho ja sen hallinta. Bluffaaminen on nimittäin pokerin pelikirjan tärkeimpiä lukuja, mutta sen hallitseminen on aluksi vaikeaa.

Ventissä oppiminen on vaikeampaa, mutta ei mahdotonta. Muistia voi kehittää ja kortteja voi oppia laskemaan. Talo voi yrittää sekoittaa pelaajan pään tuomalla mukaan korttipakan toisensa perään, mutta korttien laskeminen on kasinoille todellinen ongelma ympäri maailman. Vedonlyönnissä vedon kohteena olevan pelin oppiminen ja taustatiedon sisäistäminen on olennainen osa matkalla voittoon. Kehittymisenkin puolesta uhkapelit voidaan näin ollen laskea turvallisesti taiteeksi.